Kuten jo kerroin, olen reippaasti ylipainoinen. Minulla ei varsinaisesti ole mitään syömiseen liittyvää isoa ongelmaa, mutta niin moni pieni juttu on pielessä, että painoa on vuosien myötä päässyt kertymään. Olen ollut ylipainoinen jo kolmikuisesta asti, mutta isoin painonnousu alkoi varmaan noin 18 vuotiaana, jolloin muutin pois kotoa. Päivittäinen pyöräily loppui ajokoritin saantiin ja e-pillerit lisäsivät ruokahaluani. Paino hilaantui pikkuhiljaa ylöspäin. En omistanut vaakaa, eikä sitä ollut edes lapsuudenkodissani, joten minulla ei oikeastaan ole aavistustakaan miten painoni on kehittynyt ennen kun heräsin todellisuuteen joskus seitsemän vuotta sitten.
En ole juuri syönyt makeaa koskaan, saatan hyvin olla viikkokausia ilman karkkia tai jäätelöä. Myöskään suklaata ei tule syötyä kun äärimmäisen harvoin. Lapsena painoni lähti nousuun jo kolmikuisena kun äiti alkoi syöttää minulle voita. (Minkä hän edelleen uskoo olevan ihan jees ruoka-aine vastasyntyneestä alkaen). Hänellä oli myös tapana ostaa minulle joka viikonlopuksi iso pullo limpparia ja perunalastuja. Tällä hetkellä jos tarkkaan ajattelen, suurin syy painoni nousulle nuorena on ollut juuri limpparit. Muuten olen enemmän suolaisen ystävä ja rakastan erityisen paljon juustoja.
Ylipainoni ei ole estänyt minua elämästä ja painostani huolimatta olen elänyt ihan täyttä elämää. Minä en ikinä sairastele ja voin muutoinkin ihan loistavasti. Verenpaineet ja muut arvot ovat aina olleet tosi hyviä. Laihduttamiselle ei varsinaisesti ole ollut koskaan mitään muuta syytä kun halu laihtua. Olen aina ollut lihava, joten olisi toisaalta hauska joskus kokeilla miltä tuntuisi olla normaali. Tai edes vähän normaalimpi. Sairastuminen pelottaa joo, mutta tuntuu tällä kohtaa turhan etäiselle asialle kun mitään hälyyttävää ei koskaan ole tullut terveyden puolesta vastaan. Huono yleiskunto minulla on ja joskus harvakseltaan se häiritsee, mutta enemmän henkisesti kun muutoin. Jaksan kyllä raahata pehvani kaikkialle minne olen halunnut mennäkin, mutta olisihan se kivampi esimerkiksi kävellä portaat reippaammin ylös.
Laihduttanut olen oikeastaan vain kolme kertaa. Ensimmäinen kunnon laihdutuskuurini oli vuonna 2003, jolloin onnistuin pudottamaan painoani noin 12 kiloa. Laihdutin silloin Painonvartijoissa ja siitä ajasta jotkut opit iskostuivat takaraivooni, mutta hyvin alkanut laihdutus lopahti kun Isoveli ilmoitti tulostaan. Raskaus ei lisännyt painoani silloin kun ehkä pari kolme kiloa, mutta imetysaikana lihoin takaisin kaiken minkä sain pois.
Käväisin pari kertaa myöhemminkin PV:ssa, mutta todellista laihtumista ei tainnut tapahtua lainkaan. Koin ne kokoukset ihan typerinä, lihavat ihmiset puhuvat joka viikko puolitoista tuntia pullan syönnistä ja maksavat lystistä itsensä kipeäksi. Oma ryhmänvetäjämme todellakin keskittyi lähinnä kehumaan sitä, miten on pystynyt hillitsemään makeanhimojaan. Ihan kiva hänelle, mutta vähän siitä oli apua minulle, joka en kärsi makeanhimosta lainkaan. Tosin silloin tuli syötyä myös paljon niitä mehukeittoja ja muita makeita välipaloja, jotka itselläni aiheuttaa pidemmän aikaa syötynä makeanhimoja.
Toinen parempi laihdutuskuurini alkoi vuonna 2008 jolloin niskahartiasärky ja jatkuva työstä aiheutunut selkän reistailu ajoi minut kuntosalille. Tämä oli ensimmäinen vakava yritys liikkua sen jälkeen kun pääsin eroon koululiikunnasta. Kun huomasin, ettei kaikki liikunta olekaan oletusarvoisesti ihan järkyttävän kamalaa nöyryytystä, innostuin tosissani kokeilemaan jos mitä jumppaa ja muuta. Sen liikuntainnostuksen seurauksena aloin myös syödä terveellisemmin. Löysin silloin Kiloklubin ja laihduin ihan mukavasti sen ja blogini avustamana melkein kymmenisen kiloa, mutta laihdutus päättyi taas raskauteen. Tällä kertaa tuloksena Pikkuveli, joka syntyi syksyllä 2009. Sen jälkeen olen yhden paremman putken saanut alkuun Kiloklubin ja liikunnan avulla viime keväänä, mutta kuntoiluinto lopahti helteisiin ja syksy meni ihan möllöttäessä.
Uskon vakaasti, että Patrik Borgin metodi toimii käytännössä itselleni kaikkein parhaiten, hänhän on yksi asiantuntijoista Kiloklubin takana. Omistan kirjan Rentoa painonhallintaa ja olen ihan varma, että se kirja on se tie mitä minun pitäisi kulkea. Tiedän teoriassa kaiken tarpeellisen miten paino putoaa, enkä siis tarvitse sen suhteen mitään lisäoppeja.
Alan vähitellen hahmottaa mikä laihdutuksessani on tähän asti ollut pielessä ja huomaan taas kun aloin laihdutusta vähänkin pohtimaan, tekeväni samat virheet uudelleen. Kun minä laihdutan, teen sen sitten niin, että kaikki lamput sytytetään kerralla, nostan lipun salkoon, että nyt meillä alkaa Uusi Elämä. Hyvä etten lehteen kirjoita isoa juttua, että Nyt Olivia Alkaa Laihduttamaan. Teen laihdutuksestani valtavan haloon ja pyrin ehdottomaan täydellisyyteen joka käänteessä. Punnitsen jokaisen suupalan, merkkaan ylös ja juon vaikka iltapalalla lasin oliiviöljyä, että saan aikaan ihanteellisen ruokavalion. Sanomattakin on selvää, ettei tuollainen into säily kovin pitkään ja kun ensimmäinen väsähdys iskee, loppuu laihdutuskin.
Nyt olen pohtinut tätä asiaa niin, että minun pitää edetä asian kanssa h-i-t-a-a-s-t-i. Korjaan tästä eteenpäin yhden pienen asian ruokavaliossani kuukausittain. Punnitsen itseni vain kerran viikossa, en merkkaa tulosta mitenkään ylös, mutta haluan tietää mitä painolle tapahtuu ja mitkä asiat vaikuttavat eniten painooni. Tänne voin kertoa suurinpiirtein miten viikko on mennyt, mutta en tee mitään painokäyriä tai taulukoita. Minä en nyt laihduta, minä vaan muutan tottumuksiani. Jos paino jossain kohtaa lähtee laskuun, olen saavuttanut tavoitteeni.
Tammikuun korjausliike on jo alkanut. Tässä kuussa tarkoitukseni on keskittyä veden juomiseen. Itselläni puuttuu janon tunne kokonaan ja saatan illalla herätä huomaamaan, etten ole juonut lasillistakaan vettä koko päivänä. Juon kyllä vettä ihan mieluusti, parhaiten uppoaa ihan huoneenlämpöinen kraanavesi. Ongelma on vaan siinä, etten muista juoda. Eli nyt keskityn pelkästään siihen, että juon sen kahdeksan lasillista vettä päivässä, pitkin päivää, eikä niin, että sitä juodaan sitten kannullinen illalla ennen nukkumista.
Minulla sama ongelma tuon laihdutuksen kanssa, kaikki pitäisi mennä TÄYDELLISESTI jotta tulosta muka tulee. Jos joku päivä meneekin heikommin niin se on heti peli menetetty ja "saa" taas syödä sohvan pohjalla mitä ikinä haluaa.
VastaaPoistaTällä kertaa tavoitteena on löytää liikunnan into taas MONIEN vuosien jälkeen ja tehdä juurikin pieniä muutoksia ruokavalioon. Lisää vettä, säännöllisemmät ruokailuvälit, vähän enemmän kasviksia ja siitä hyvästä sitten pikkuisen pienemmät annokset sitä oikeaa ruokaa. Ei ole paljon vaadittu, mutta aikaa ja harjoitusta sekin vaatii. En laske kaloreita tai merkkaile syömisiäni mihinkään juurikin siitä täydellisyyden tavoittelun pakkomielteestä johtuen, niin kauan kuin edes pientä etenemistä tapahtuu näillä keinoin niin se riittää.
Tsemppiä sinulle tässä hitaassa elämän kestävässä projektissa!
Suosittelen lukemaan tuon mainostamani Rentoa painonhallintaa. Kirja keskittyy siihen, miten kuuriajattelu ja itsensä kiduttaminen ei johda pysyviin tuloksiin ja neuvoo miten pienillä liikkeillä saa käännettyä painonnousun laskusuuntaan.
VastaaPoistaAloitin pari tuntia sitten lukemaan opusta uudelleen. Kaikki on niin järjellistä ja helppoa, mutta itsellä tuo täydellisyydentavoittelu ja se hoppuilu pilaa kaiken. Eli nyt hitaasti eteenpäin, ilman kiirettä. Tässä on loppuelämä aikaa.
Kiitos hyvästä vinkistä! Minulta puuttuu myös janon tunne lähes kokonaan. Voin olla juomatta melkein koko päivän.
VastaaPoistaPainonpudotus on myös täällä projektina, koska vaikka ylipainoa ei paljon ole, on kolesterolit ja verenpaineet ns. huonossa hapessa --> sukurasite.
Tuntuu niin uskomattomalta, että olen lihonut viimeisen vuoden aikana 10 kiloa, vaikka olen vähentänyt syömiäni ruokamääriä paljon, kiinnittänyt huomiota ruuan laatuun ja lisännyt liikuntaa. Outoa, mutta lääkäri ei osaa auttaa.
Laihduttamalla laihduttaminen kuuriluontoisesti aiheuttaa helposti sitä, että syömiseen suhtautuminen häiriintyy, jolloin helposti sitä ajattelee liikaa syömisiään, ruokailu muuttuu ahdistavaksi, alkaa alitajuisesti rajoittaa syömisiään, nälkä kasvaa ja jatkuva nälkä lisää mm. makeanhimoa, ahmimista ja iltasyöntiä.
VastaaPoistaEli kannattaa syödä reippaasti se viisi kertaa päivässä terveellistä ja hyvää ruokaa. Tällöin jää pois napostelut ja ahmimiset tai mikä sitä painoa sitten lisääkin. Annoskokokin kääntyy laskuun kun ei ole jatkuvasti huutava nälkä.
Varsinkin jos verenpaineet ja kolesteroli alkaa hälyyttää, kannattaa oikeasti yrittää sitouttaa itsensä pikkuhiljaa uuteen ruokavalioon. Jos alkaa kuurinomaisesti syödä pelkkää heinää, voi olla ihan varma, ettei sen kuurin jälkeen ole oppinut muuta kun vihaamaan heinää. Paino nousee takaisin kun elintavat normalisoituu...
Joo, mutta olen siis vuoden verran syönyt pääsääntöisesti vaan täysjyvää, kasviksia, pehmeitä rasvoja ja ei liikaa herkkuja. Kuten sanottu, on sukurasite, isoäiti oli hoikka ja kuoli kolmekymppisenä, äitini on hoikka ja syö terveellisesti ja sama vaiva.
VastaaPoistaMutta liityin nyt kiloklubiin, ehkä siitä on apua :) Ainakin innostuin siitä, kiitos sinun!
Kiloklubin kanssa on ainakin helppo nähdä mikä ruokavaliossa mättää. Yllättävät asiat saattaa vaikuttaa painoon ja jotkut elintarvikkeet ovat yllättäin huonoja vaikka antavat ns. terveellisen vaikutelman. Esimerkkinä nyt vaikka Activian jogurtti, joka on ehkä hyvä vatsalle, mutta ihan kauhea sokeripommi.
VastaaPoistaSehän on oikeastaan aika selvä, että joku ruokavaliossa on pielessä jos lihot. Jos siis jonkun painoa lisäävän sairauden (kilpirauhasvaivat mm.) mahdollisuus on suljettu pois. Ja kiloklubissahan ei ole mikään kiellettyä, määrät vaan pitää suhteuttaa siihen mitä muuta syö.
Itse kuvittelin pitkään lihovani pelkän syömisen ajattelemisesta, mutta syy kyllä löytyi loppuviimein ihan vaan siitä, että kasviksia ei tullut likikään tarpeeksi, vaikka niin luulin.