Tuli vahingossa pieni tauko bloggaamiseen, tarkoitus ei ollut pitää näin pitkää hiljaisuutta, mutta tosielämä vei mennessään ja aika valui kaikenlaiseen muuhun.
Yksi uusimmista hullutuksista joka syö melko runsaanlaista vapaa-aikaani on nypläys. Ilmottauduin kurssille joulukuussa ja ehdin ennen joulutaukoa käydä siellä kaksi kertaa. Joulun aikana en oikein päässyt eteenpäin, mutta viime kerralla syttyi kova palo nypläykseen ja olenkin melkein kaiken liikenevän vapaa-ajan viettänyt kaksinkerroin keittiön pöydän ääressä nypläystyynyn vieressä. Lopun aikani käytänkin siihen, että yritän suoristaa kippuraisen selkääni. Nypläys on uskomattoman helppoa ja nopeaakin ja siinä on samaa viehätystä kun esim. sudokujen ratkonnassa, pienen pähkimisen jälkeen "koodi" aukeaa ja sitten alkaakin tulla vauhdilla valmista. Mitään oikeaa pitsiä en juuri ole saanut vielä aikaan, lähinnä lyöntiharjoituksia, mutta lupaan postata tänne heti valokuvatodisteita kun saan aikaiseksi jotain kunnollista.
Käsityösaralla menee tällä hetkellä muutenkin lujaa. Olen juuri hiljattain saanut neuletakin palat valmiiksi ja pitäisi saada ne pingotettua. Puikoilla on pitsihuivi ja sormikkaat ja pari muutakin pitsiviritystä odottelee myös pingotusta ja langanpäiden päättelyä. Harrastamista "hieman" häiritsee Pikkuveli, josta on kuoritumassa hyvää vauhtia varsinainen riiviö. Pienet sormet ehtii joka ikiseen paikkaan, avaa joka ikisen laatikon ja kaapin. Ja vaikka pienet töppöjalat eivät vielä ole riittävän vakaat kävelyyn, mikään ei silti estä kiipeilyä ruokapöydälle ja tuoleille. Tällä hetkellä ainut asia mikä pitää minut järjissäni on päiväunet, jolloin voin olla melko varma, että lapsi ei onnistu särkemään mitään, putoamaan mistään tai satuttamaan itseään. Pikkuveljen valveillaoloaika meneekin sitten suojellessa kiinteistöä, Kollia, irtaimistoa ja lasta itseään. Taivaalle kiitos hyväunisesta lapsesta, jolle päiväunet maistuivat tänäänkin melkein kolme ja puoli tuntia yhteen soittoon.
Nypläyskurssillani muut osallistujat ovat isoäiti-ikäisiä ja enin osa eläkkeellä. Siitä huolimatta koen, että kurssi on minulle parasta mahdollista henkireikää tällä hetkellä. Mummot eivät kiipeä pöydille tai revi kissaa hännästä, eikä minun ainakaan tarvitse heitä jatkuvasti vahtia ja komentaa. Olen myös saanut niin herttaisen vastaanoton, että oksat pois. Ja itse nypläys vaatii sen verran keskittymistä tekeillä olevaan asiaan, että sen kahden ja puolen tunnin aikana päästä valuvat kaikki tekemättömät työt, murheet ja rahahuolet. On vain nypylöiden kolina ja mummojen rauhoittava höpöttely lastenlasten ihanuudesta ja muista mummojen jutuista. Unohtakaa hiljaisuuden retriitit, joogat ja muut. Ostakaa nippu nypylöitä, pellavalankaa, nuppineuloja ja pala uretaanilevyä ja vot, tunnet itsesi rauhalliseksi ja seesteiseksi ja hemmetin jumittuneeksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro vaan mikä mieltäsi painaa.