lauantai 15. tammikuuta 2011

Ei ole köyhää karvoihin katsominen

Ihoni on periaatteessa melko hyvä ja tasavärinen, joten kasvojen meikkaus ei ole täysin pakollista. Kehtaan oikein hyvin käydä kaupassa ilman meikkiä. Hiusteni suhteen olen paljon neuroottisempi, ne pitää aina olla jotenkin laitetut, hyvin leikatut ja värjätyt ja hiusten pitää olla vinkuvan puhtaat. En suostu lähtemään edes esikoulun pihaan pipo päässä jos hiukset eivät ole puhtaat. Bad hair day on vakavampi kohtalo kun rikkinäiset sukkahousut tai punajuuritahra valkealla paidalla. ;)

Oma hiusvärini on tummahko, mutta täysin väritön. Tiedäthän, miltä keväinen katupöly näyttää kun sitä kertyy paljon yhteen paikkaan? Luonnollinen sävy hiuksissani on juuri sitä samaa ihastuttavaa värittömyyttä. Joten värjäys on minulle oikeastaan melkein pakollista. Olen rohkea kokeilija, mitä väriin ja hiustyyliin tulee, mutta kenen tahansa käsittelyyn en suostu.

Onnekseni olen löytänyt kotikaupungistani luottokampaajan, joka on teknisesti lahjakas ja äärettömän taitava, idearikas ja aivan ihana ihminen. Ja luonnollisesti kampaamo on suorastaan törkeän kallis. Onneksi olemme sykronisoineet lastenhankinnan, joten hän on tällä hetkellä hoitovapaalla kuten minäkin. Tällä hetkellä en edes pääsisi hänen käsittelyynsä vaikka haluaisin, mikä tietysti vähentää merkittävästi sitä tuskaa, ettei kodinhoidontuella elävä ihminen voi kampaajalla juosta riittävän säännöllisesti. Tilannetta helpottaa hieman myös se, että hiukseni ovat sen verran pitkät, että ne saa hätäponnarille, joka on ihan hyvä tapa laittaa hiukset kun muuta ei ole saatavilla. Sopii kiireisen kotiäidin paniikkiaamuihin ja lopputulos on kuitenkin täpärästi siedettävän puolella.

Jossain kohtaa on kuitenkin pakko tehdä jotain, oma hiusväri alkoi uhkaavasti näkyä, mutta kukkarossa minua katseli vain pohja, joten vieraallekaan kampaajalle ei ollut varaa mennä. Otin omalla mittapuullani mitattuna valtaisan riskin, ostin kotivärin ja rekrytoin Elämäni Miehen värjäämään hiukseni. Moni mies saattaisi tässä kohtaa nousta kapinaan, mutta en ole huonoa miestä ottanut. Elämäni Mies tarttui kampaan ja väriainetuubiin kun vanha tekijä ja loihti minulle oikein siedettävän uuden sävyn hiuksiin. Lopputulos oli tasainen, väri on ihan kiva ja ainakin oma tylsä tyvikasvu on piilossa. "Kampaajakäynti" taisi tällä kertaa olla huikeat 12 euroa. Käy se näemmä äärimmäisessä hätätilanteessa näinkin. Hieman kyllä jännitti...

Kaikesta en ole kuitenkaan valmis tinkimään, vaikka olisin miten köyhä hyvänsä. Kaupan shampoot ja hoitoaineet eivät vaan kelpaa. Hyllystäni löytyy aivan varmasti aina Tigin shampoo ja hoitoaine, väri vaihtuu, mutta merkki pysyy. Myös muut hiustuotteet on aina kampaamomerkkikamaa, ainut missä tässä asiassa joustan on hiuslakka, sen saatan ostaa toisinaan myös ruokakaupasta. Onneksi Hairstore myy Tigin isoja pulloja usein alennusmyynnissä ja niiden riittoisuus on sitä luokkaa, että kovin usein ei joudu uusia aineita ostamaan. Näin kotiäitikin voi pitää edes kynsin ja hampain jostain pienestä ylellisyydestään kiinni, vaikka kaikesta muusta joutuukin tinkimään.

Hyllystäni löytyy tällä hetkellä vastakorkatut pullot Tigin Bed Head Superstar shampoota ja hoitoainetta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun ostin Superstaria ja täytyy kyllä sanoa, että tuotteet tekevät sen minkä lupaavat, hiukset tuntuivat jo heti ensimmäisellä käyttökerralla paljon paksummilta ja tuuheammilta. Sanomattakin selvää, että tuoksukin on aivan ihana...

Onnea voi ostaa...

1 kommentti:

  1. On se jännä mikä vaikutus kevään tulolla (tai edes lupauksella siitä että kevät on tulossa) on meikäläisen itsensä puunaamis motivaatioon. Koko talvi on menny tukka sekasin ja samoissa virttyneissä ja maalitahraisissa vaatteissa... Nyt kun tiedän että jonku kuukauden päästä vois vähän vähemmilläkin vaatteilla tarjeta niin kamala paniikki iski! Ei mahdu vanhat vaatteet, ei. Joko otan tämän painonpudotuksen tosissani tai saan henkisesti varautu siihen että joudun ostaa kaksi numeroa isompia vaatteita. Kesääni EN vietä vanhoissa gollareissa ja virttyneessä teepparissa, EN!

    Mulla on meneillään hiustenkasvatus operaatio, sillä haluan kokeilla hiustenpidennystä. Oma tukkani on niin ohut että hyvännäköistä siitä ei saa vaikka kasvattaisinkin pitkän tukan, joten uusi teknologia kunniaan ja tälle emännälle tukaa päähän! Vielä menee jokunen kuukausi ennenkuin tähän pidennystä saa laitettua ja saman verran tarvin aikaa keksiäkseni mistä revin rahat taas tähänkin vouhkaukseeni.

    VastaaPoista

Kerro vaan mikä mieltäsi painaa.